noventa y nueve

99 päivää lähtöön. Tosi pitkä aika vielä, eikun lyhyt. Nyt on viimeset päivät koulussa menossa: enää yks koe ja päättärit ni loma voi alkaa. Ja pitäis tehä myös yks kokeen korvaava tehtävä. Aika on menny ihan hirveen nopeesti ja oon tässä viime päivinä muistellu tätä vaihtarivuoden odotusta. Syksyllä, kun lähtöön oli vielä melkeen vuos, tuntu ettei se päivä koskaan tuu. En ees oikeestaan osannu ajatella oikeesti lähteväni mihinkään. Se tuntu vaan kaukaiselta unelmalta ja kivalta ajatukselta, muttei ollenkaan konkreettiselta asialta. En kyllä voi väittää, että nytkään sitä kunnolla tajuaisin, mutta paremmin ainaki.

Ja joulu. En silloin ymmärtäny nauttia tarpeeksi, luulen. En tajunnu ollenkaan, että vuoden päästä istun joulupöydässä toisella puolella Eurooppaa, jos ollenkaan. Espanjassa kun ei kauheesti joulua juhlita. Ainoot hyvät asiat talvessa mulle on joulu ja laskettelu. Oon viettäny joulut aina suomessa ja mun perheen kanssa. Nyt tulee olemaan ensimmäinen kerta, ku en ookkaan jouluna täällä samojen ihmisten kanssa kylmässä ja lumisessa Suomessa. Outoa... Ihanaa. 

Talvella ku oli kauheet pakkaset ja lunta tuli koko ajan lisää päätin, etten valita ja yritän nauttia, koska se on viimenen kerta ku nään lunta puoleentoista vuoteen. No, en nauttinu. Toisaalta miks pitäis koska en tykkää lumesta tai kylmyydestä ja ne on asioita, joita en usko vaihtovuoden aikana kaipaavani ollenkaan. Nyt on kuitenki onneks kesä ja päivistä on helppoo nauttii ku on hyvä sää ja lämmin ja ihania ihmisiä ympärillä. Talvella ei jotenki ikinä jaksa tehdä mitään tai lähteä mihinkään, ku tekee mieli vaan maata peiton alla ja odottaa, että on taas kesä.

Luuen, että tää kesä tulee kulumaan ihan älyttömän nopeesti ja istun lentokoneessa jo ennen ku huomaankaan. Jo tää kevät on menny ihan hurjaa vaihtia ohi ja vauhti vaan kiihtyy. Mulla on tosi ristiriitaset tunteet, ku osa musta haluis jo lähteä Espanjaan, mutta kuitenki on niin paljon tekemistä ennen sitä, että en tiiä miten ehin ees tähän vähän yli kolmeen kuukauteen mahduttamaan kaiken. On niin paljon ihmisiä hyvästeltävänä, paikkoja käytävänä, tapahtumia koettavana... Niin paljon elettävää. Ennen ku jätän mun tän hetkisen elämän taakse kokonaan ja suuntaan kohti uutta ja erilaista, mutta varmasti sitäki ihanampaa elämää.

Sain starbucksista uuden nimen... Oon varma et se inhottava myyjä kirjotti sen tahallaan väärin! >:(

En oikeen tiiä, mikä tän mun kirjotuksen pointti oli, mutta oli pakko vähän tulla purkaa näitä ajatuksia jonnekki, ku oon näitä samoja asioita jo viikon verran pyöritelly mielessä. Ehkä tää vähän auttaa mua elämään vielä hetkessä ja miettimään lähtöä vasta sitten loppukesästä, kun oikeesti on pakko. Nyt on kuitenki nyt ja tässä eletään. Eipä tässä kai muuta. Besos y un abrazo a todos!

-Sara

Tanto tiempo hasta el otoño

  Liian pajon aikaa. Liian vähän tekemistä. Tai siltä ainakin tuntuu. Syksyyn on vielä ikuisuus aikaa ja tuntuu ku se matelis mahdollisimman hitaasti oikeen kiusallaan. Tuntuu ettei oo mitään tekemistä ja koko ajan vaan ajattelen että vitsi ku olisin jo siellä Espanjassa. Toisaalta sen takia mulla varmaan käy just niin että oottelen sinne syksyyn asti että "Joo täs on vielä tosi paljn aikaa ei mun tarvii tehä vielä mitään" ja sit yhtäkkiä huomaan että onki kauhee kiire pakata ja valmistella ja hyvästellä ja suunnitella......

Nyt on kuitenki jo vaihtareiden valmennusviikonloppu ohi, joka vielä ihan hetki sitten tuntu olevan ikuisuuksien päässä eli ehkä tää aika sit kuitenki tässä kuluu. Nyt siis seuraava vaihtoon liittyvä odotuksen aihe on tosiaanki se lähtö. Onneks kesäloma kohta alkaa ja on kaikkia kivoja suunnitelmia jotka vie ajatukset pois vaihdosta.

  Viime viikonloppuna oli siis STS:n valmennusvikonloppu Pajulahdessa ja nyt sen jälkeen lähtö tuntuu todellisemmalta ku koskaan, varsinin ku on tarkka lähtöpäivämääräki jo tiedossa! Vaikka en mä vieläkään tunnu tajuavan sitä kunnolla. Välillä tulee sellasia pieniä hetkiä ku pystyn ajattelee et en oikeesti tuu olemaan täällä Suomessa ja näkemään kavereita tai prhettä vuoteen ja melkeen ehtii tulla tippa linssiin mut sit taas se menee ohi ja ajattelen vaan että "joojoo siellä mä oon enkä nää ketään" tajuumatta sitä kuitenkaan kuunnolla. Ehkä se iskee sitte lentokentällä kun joutuu hyvästelee kaikki.. Tai sitte lentokoneessa tai vasta parin viikon päästä, mistäs sitä tietää :D

Viikonlopun ohjelma meni about näin:

Lauantai aamuna ihana herätyys viideltä ja lähtö junalla lahteen. Siellä olinki sitte tunnin etuajassa koska junia meni huonosti niin aikasin ja lisäks vielä yhteiskuljetus Lahdesta Pajulahteen oli myöhässä melkeen tunnin. Rupes siinä loppuvaiheessa jo tulemaan vähän kylmä.

 No lopulta kuitenki päästiin Pajulahteen asti. Saatiin heti alkuun kansiot, jossa oli jotain esitteitä, muistiinpanovälineet, viikonlopun aikataulu, sun muuta, sekä tietysti ihanat kirkkaankeltaiset STS:n reput ja t-paidat jotka pitää pukea sitten lähtöpäivänä lentokentälle! Heti sen jälkeen oli piiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä powerpoint luento kaikesta yleisesti vaihtoon liittyvästä.

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10151428679392747&set=a.10151428678787747.1073741825.185109197746&type=1&theater

Luennon jälkeen majottauduttiin ja syötiin lounas, minkä jälkeen jatku luennointi mut tällä kertaa pienemmissä ryhmissä. Meijän ryhmässä siis oli Espanjaan ja lattareihin lähtijät. Saatiin paljon maakohtasta infoo ja puhuttiin mm. siitä, ettei koko vuos tietenkään oo pelkkää ylämäkee, kavereiden saamisesta ja perheessä oleilusta. Illalla oli vielä päivällisen jälkeen iltaohjelmaa, jossa leikittiin ja kisailtiin. Ennen nukkummaan menoa kateltiin vielä espanja-tytsyjen kanssa suomi-slovakia lätkämatsi ja paapatettiin kaikki maholliset vaihtoon enemmän ja vähemmän liittyvät asiat läpi :D

  Seuraavana päivänä oli aamiaisen jälkeen taas powerpoint luento, jossa kerrottiin aika lailla samoja asioita kun aiemminki, mut ehkä vähän tarkemmin. Sieltä siirryttiin sitten välipalan kautta "workshoppeihin" joissa kirjotettiin kirje itselle tulevaisuuteen, jonka STS sitten skannaa ja lähettää e-mailina meille jossain vaihtarivuoden aikana. Vitsi se on varmaan hauska lukea!! :D Ennen lähtöä mentiin vielä laulamaan Haloo Helsingin "Maailman toisella puolen" vanhemmille jotka oli sunnuntaipäivän siis ollu kans kuuntelemassa erilaisia luentoja siitä, miten suhtautua lapsen vaihtoon lähtöön. Kyllä siellä aika monelle äidille tuli itku kurkkuun niinku arvata saatto :D

  Toi viikonloppu oli ihan mahtava ja oli ihanaa päästä juttelemaan muille jotka on samassa tilanteessa ku ite on ja tajuu kaikki ajatukset ja innostuksen ja pelon ja ilon ja jännityksen mitä itellä on. Pikkuhiljaa toi vaihtovuos alkaa onneks lähestyä. Se kyllä vaikeuttaa hetkessä elämista aika tavalla, mutta yritän parhaani ja oon huomannu kyllä et sillon ku on jotain tekemistä eikä ajattele vaihtarivuotta, aika kuluu ihan siivillä. Nyt vielä viimeset rutistukset koulussa ja sit ei tarvii suomen kouluasioita miettiäkkään seuraavaan vuoteen!

-Besos Sara